Kutsumuksia on monenlaisia. Tahdoin äidiksi ja haaveilin vähintään kolmesta lapsesta.

Esikoisemme Jenni syntyi 1995. Toivoin vielä toista tytöntylleröä ja myös pojan palleroa. Lapseni ovat henkilökohtaisin ja kaunein rukousvastaukseni. Hanna ja Matias syntyivät 1998.

Muutimme Jyvässeudulle puolisoni työn vuoksi 1995. Verkostoiduin tuoreena äitinä nopeasti ja osallistuin vapaaehtoisena ja sijaispappina seurakunnalliseen alueelliseen toimintaan.

Vahvimman organisointikoulutuksen sain monikkoäitinä arjen askareita jäsennellessäni. Kotiäitinä Jyväskylässä toimin lähihoitajaksi opiskeleville lähiohjaajana, osallistuin monikkoperheiden yhdistyksien ja seurakunnan alueneuvoston toimintaan. "Perhevapaiden" loputtua rekrytoin kotiimme lastenhoitajan. Hänen työsuhteensa jatkui aina lastemme kouluikään asti.

Perheemme piltit ovat tämän päivän nuoria aikuisia. Lapsemme tekevät töitä, opiskelevat johtamista, ympäristö- ja elintarviketaloutta. Heidänkin kauttaan saan tuoretta tietoa ajan trendeistä. Johtamisen, ympäristötietoisuuden ja globalisaation kysymykset vilistävät varsin luontevasti kotiväkemme keskusteluissa.

Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle! Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten. Tietäkää, että Herra on Jumala.

Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen
kansansa, hänen laitumensa lampaat. Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.

Hyvä on Herra!
Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen. Ps. 100